Tietosuoja-asetus ei kiellä B2B-markkinointia. Se asettaa sille ehdot, ja ne ovat käytännössä maltillisia — kunhan tietää mitä tekee.
Ensimmäinen kysymys: onko kyse henkilötiedosta?
Yrityksen nimi, Y-tunnus, osoite ja vaihteen numero eivät ole henkilötietoa. Nimetty henkilö on, myös ammatillisessa roolissa. Toiminimi on rajatapaus — yritys ja henkilö ovat sama subjekti — mutta Syynin aineistossa niitä ei ole, joten kysymys ratkeaa aina päättäjärivien kohdalla.
Toinen kysymys: mikä on käsittelyperuste?
B2B-markkinoinnissa peruste on tavallisesti oikeutettu etu. Se ei ole vapaa kortti vaan edellyttää punnintaa: onko käsittely tarpeen, ja ylittävätkö rekisteröidyn oikeudet sen hyödyn? Punninta kannattaa kirjata ylös — sitä kysytään, jos joku valittaa.
Kolmas kysymys: mitä velvollisuuksia siitä seuraa?
- Informointi. Rekisteröidylle on kerrottava käsittelystä. Jos tieto ei tule häneltä itseltään, informointi on tehtävä kohtuullisessa ajassa — käytännössä esimerkiksi ensimmäisen yhteydenoton yhteydessä tai verkkosivulla julkaistulla selosteella.
- Vastustamisoikeus. Suoramarkkinoinnissa se on ehdoton: kun henkilö kieltää, käsittely on lopetettava ilman punnintaa.
- Täsmällisyys. Virheellinen tieto on korjattava.
- Minimointi. Kerää vain se, mitä tarkoitus vaatii.
Käytännön nyrkkisääntö: jos et kehtaisi kertoa rekisteröidylle mistä sait hänen tietonsa, peruste ei todennäköisesti kestä.
Mitä kysyä datatoimittajalta
- Mistä tieto on peräisin, riviltä riville?
- Milloin se on viimeksi tarkistettu?
- Miten poistopyyntö toteutetaan ja kuinka nopeasti?
- Onko kyseessä henkilötieto, ja millä perusteella sitä käsitellään?