Sähköpostimarkkinoinnista liikkuu sitkeä väärinkäsitys: että se vaatisi aina vastaanottajan ennakkosuostumuksen. Kuluttajalle näin onkin, mutta yritysten välisessä markkinoinnissa laki on toinen — ja ero on markkinoijan kannalta olennainen.
Mitä laki sanoo
Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) 200 § edellyttää ennakkosuostumusta, kun sähköistä suoramarkkinointia suunnataan luonnolliselle henkilölle eli kuluttajalle. Yhteisölle — yritykselle — markkinointi on sallittua ilman ennakkosuostumusta, kunhan yhteisö ei ole sitä kieltänyt.
Tietosuojavaltuutetun ja Traficomin vakiintuneen tulkinnan mukaan tämä ulottuu myös yrityksessä toimivan henkilön työsähköpostiin (etunimi.sukunimi@yritys.fi), kun markkinoitava tuote tai palvelu liittyy vastaanottajan tehtäviin. Talousjohtajalle saa siis markkinoida taloushallinnon järjestelmää, IT-päällikölle tietoturvapalvelua — ilman kenenkään etukäteen antamaa lupaa.
Ratkaisevaa on tehtävän ja tuotteen yhteys. Sama viesti, joka on sallittu talousjohtajalle, ei ole sitä varastotyöntekijälle.
Ehdot, jotka on täytettävä
Oikeus ei ole ehdoton. Jokaisessa viestissä on annettava helppo ja maksuton mahdollisuus kieltää jatkomarkkinointi, ja kieltoa on noudatettava. Käsittelyn oikeusperuste on GDPR:n mukainen oikeutettu etu, joka edellyttää, että viestintä on kohtuudella odotettavissa vastaanottajan työroolin perusteella. Vastuu näistä on aina markkinoijalla.
Miten aineistomme tähän liittyy
Keräämme yritysten omilta sivuilta julkaistut työsähköpostit ja yleisosoitteet (info@, myynti@) sekä jokaisen päättäjän tehtävän ja työnantajan — juuri ne tiedot, joilla markkinoinnin voi kohdentaa oikeaan rooliin. Jokaisella rivillä on lähde ja poimintapäivä, ja yksityisiä osoitteita emme kerää.
Suoraan julkaistu osoite on myös tarkempi kuin nimestä arvattu kaava: se ei osu väärään etunimeen eikä ääkkösvirheeseen, eikä käsin kopioinnin lyöntivirhe päädy väärälle vastaanottajalle.